in English

Musiikkiarkiston historia

Suomen Jazzarkisto perustettiin Helsingissä 10.12.1990 Manu Teittisen aloitteesta. Tavoitteena oli kerätä talteen suomalaisen jazzin historiaan liittyvää aineistoa. Nimi Suomen Jazz & Pop Arkisto otettiin käyttöön vuonna 1997, jolloin arkiston työsarka laajeni kattamaan koko suomalaisen populaarimusiikin kentän. Samoihin aikoihin arkisto muutti Meilahdesta Arabianrantaan, jossa arkistolla oli noin 100 m2:n toimistotilat ja 70 m2:n makasiinitilat. 1.7.2010 alkaen arkisto on palvellut asiakkaitaan Sörnäisten rantatie 25:ssä. Vuonna 2015 nimeksi otettiin käyttöön Musiikkiarkisto JAPA, vuodesta 2017 lähtien arkisto tunnetaan ytimekkäästi Musiikkiarkistona — olemme ainoa palkkatyövoimalla toimiva ainutkertaiseen aineistoon keskittyvä musiikkiarkisto Suomessa.

Ossi Runteen orkesteri & Eila PellinenMusiikkiarkisto

Arkiston ensimmäisenä johtajana toimi jazzmuusikko ja -historioitsija Jukka Haavisto vuoteen 1997. Hän keräsi arkistoon merkittävän määrän suomalaista jazztietoa vuosilta 1919–1959 ja runsaasti myös tuoreempaa aineistoa. Jukka Haavistolle myönnettiin musiikkineuvoksen arvonimi 2007.

Haaviston jälkeen johtajana on toiminut musiikintutkija Juha Henriksson, jonka kaudella Musiikkiarkisto on muun muassa keskittynyt äänitedigitointiin ja arkistoyhteistyöhön. Vuosina 2008–2015 väliaikaisena arkistonjohtajana toimi populaarikulttuurin historian tutkija Janne Mäkelä.

Vakinaiseen henkilökuntaan on vuodesta 1996 kuulunut lisäksi amanuenssi (alkuun arkistosihteeri), ensin Natta Holma ja nyttemmin Maaret Storgårds. Arkiston hallituksen puheenjohtajana toimi vuoteen 2007 saakka Timo Vähäsiltä ja vuosina 2007–2015 Jaakko Harjula. Nykyisin tehtävää hoitaa Hannu Tolvanen.

Julkinen toiminta

Hanoi Rocks© Magnus Löfving

Musiikkiarkiston päätehtävinä on alusta asti ollut populaarimusiikin aineiston kerääminen, säilyttäminen ja luettelointi. Arkiston kokoelmiin on kuka tahansa saanut tutustua. Lisäksi arkisto on pyrkinyt monin tavoin näkymään suurelle yleisölle. Arkiston aineistosta järjestettiin Helsingissä 1993 Stadi svengaa -näyttely, joka keräsi noin 25.000 kävijää. Kahta vuotta myöhemmin arkiston Eugen Malmstén -tapahtumassa esiintyi 170 muusikkoa. Vuonna 1996 arkisto oli mukana suomalaisen jazzin 70-vuotisen taipaleen juhlinnassa, ja vuonna 2002 palattiin Malmsténiin pystyttämällä teemanäyttely Georg-veljen syntymän satavuotisjuhlan kunniaksi.

Pysyvämpää toimintaa on edustanut kokoontaitettavista kehikoista muodostuva Suomijazzin svengaava historia -näyttely, joka esittelee kuvin ja sanoin tärkeimmät musiikintekijät ja ilmiöt 1920-luvulta tähän päivään. Näyttelyllä on vuodesta 1999 ollut tärkeä rooli Musiikkiarkiston toiminnassa pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Olavi Louhivuori© Jouni Eerola

Jazz & Pop Arkisto on myös puuhannut keskustelutilaisuuksia ja konsertteja. Esimerkiksi vuonna 2008 Juhani Tuominen Big Bandin / Ohjelmarenkaan orkesterin jäsenet muistelivat 1960-luvun vaihteen musiikkitoimintaa arkiston tilaisuudessa. Helsingin Storyville-klubilla puolestaan järjestettiin toukokuussa Erik Lindströmin rahaston palkintotilaisuus ja lokakuussa arkiston varainkeruutapahtuma Live Trad. Erik Lindströmin rahastosta on vuodesta 2003 jaettu apurahoja nuorille suomalaismuusikoille opintomatkoihin ulkomaille, pääasiassa Yhdysvaltoihin. Ks. lista apurahan saaneista. Arkisto on lisäksi saanut huomiota omilla kirja- ja levyjulkaisuillaan.

Tieteellinen toiminta

Musiikkiarkisto on Suomen ainoana populaarimusiikkiin erikoistuneena arkistona palvellut niin tutkijoita kuin musiikin ammattilaisia, toimittajia ja alan harrastajia. Arkiston tavoitteena on kevyesti liioiteltuna olla suomalaisen populaarimusiikin ”keskusmuisti”, johon on kerätty musiikkikulttuurin kasvava moninaisuus. Tähän Musiikkiarkisto on pyrkinyt tieteellisen arkiston kriteerein. Aineiston tallentaminen, säilytys ja luettelointi on valjastettu tutkimusta ja tieteellistä toimintaa varten. Koska populaarimusiikin tutkimus on nykyisin luonteeltaan monitieteistä, Musiikkiarkiston kokoelmat ovat hyödyksi musiikintutkijoiden lisäksi muun muassa historioitsijoille, yhteiskuntatieteilijöille, media-, kulttuurin- ja kielentutkimukselle sekä kauppatieteelle.

Musiikkiarkisto on tehnyt aktiivisesti yhteistyötä suomalaisten korkeakoulujen kanssa muun muassa tarjoamalla aineistojaan virtuaaliopetukseen ja asiantuntemustaan kenttätyöopetukseen. Musiikkiarkisto on myös ollut mukana järjestämässä jazztutkijoiden konferensseja yhteistyössä pohjoismaisten tutkijoiden ja yliopistojen kanssa.

Musiikkiarkisto on keskittynyt suomalaisen populaarimusiikkikulttuurin säilyttämiseen. Koska populaarimusiikin historiaa on määrittänyt vahvasti äänien kansainvälisyys, myös arkiston aineisto ja toiminta ylittävät kansalliset rajat. Musiikkiarkiston kokoelma kertoo omalta osaltaan Suomen ja muun maailman välisestä kulttuurisesta vuorovaikutuksesta.

Verneri Pohjola & Ville Herrala© Jouni Eerola

Käytännön tasolla Musiikkiarkisto tekee aktiivisesti yhteistyötä ulkomaisten arkistointi- ja digitointiammattilaisten sekä muiden toimijoiden kanssa. Hedelmällisin näistä yhteistyökuvioista on ollut Training for Audiovisual Preservation in Europe (TAPE), jossa Musiikkiarkisto oli vuosina 2004–2008 mukana Suomen edustajana. Projektin aikana laadittiin audiovisuaalisen aineiston digitointiin ja pitkäaikaissäilytykseen liittyvää ohjeistusta ja järjestettiin koulutusta.

Populaarimusiikin haasteet

Toimintahistoriansa vuoksi Musiikkiarkiston jazz-tausta näkyy nimen lisäksi myös kokoelmien luonteessa, mutta 2000-luvulla myös muu populaarimusiikki on päässyt esiin. Musiikkiarkisto ei tee arvottamista sen suhteen, onko jazz, blues, rock, pop, hiphopmusiikki, iskelmä, laulelma, tanssimusiikki, viihdemusiikki, kansanmusiikki tai joku muu tyyli tai lajityyppi toista merkittävämpi.

Jorma Tapio© Jouni Eerola

Populaarimusiikin moninaisuus on Musiikkiarkistolle suuri haaste. Populaarimusiikkia on vaikea määritellä, sillä se on – etenkin musiikillisen tyylin ja muodon suhteen – historiallisesti ja kulttuurisesti muuntuvaa. Musiikkiarkiston mukaan populaarimusiikki on pääosin laajoille markkinoille tarkoitettua musiikkia, jonka tekemiseen, tallentamiseen, levittämiseen ja kokemiseen käytetään modernia sähköistä teknologiaa ja jota määrittävät tyylien moninaisuus ja useimmiten vahvat rytmiset ainekset.

Populaarimusiikki on maailman suurin kulttuuriteollisuuden ala. Arkistoitavan materiaalin määrä on valtava, ja se kasvaa lähivuosina monista syistä. Musiikin tekeminen, levittäminen ja kuluttaminen ovat viime vuosikymmeninä demokratisoituneet, minkä lisäksi pop- ja rockkulttuuri ovat ”eläköitymässä”. Resurssien puute on arkiston vakavin ongelma jo nyt. Ennen pitkää se joutuu nykyresursseillaan valikoinnin eteen: kerätäkö kaikkea vai rajatako arkistointia esimerkiksi musiikillisten lajityyppien, aineistojen, ajallisuuden, paikallisuuden, toimijuuden tai jonkun muun kriteerin mukaan?

Koska populaarimusiikin arvo kulttuuriperintönä kasvaa koko ajan, Musiikkiarkisto keskittyisi mieluiten mahdollisimman laaja-alaisesti erilaisten dokumenttien keräämiseen.

Musiikkiarkiston toimintakertomukset

Musiikkiarkiston toimintahistorian sivuja

sivun ylälaitaan